Maailma päivittyy

Kun maailma päivittyy niin miksi mieli vastustaa?

Elämme aikaa, jota monet kutsuvat kollektiiviseksi värähtelytason nousuksi tai henkiseksi heräämiseksi. Se on kuin koko ihmiskunnalle tarjottu ohjelmistopäivitys – kutsu siirtyä pelon ja kontrollin käyttöjärjestelmästä johonkin laajempaan, myötätuntoisempaan ja avoimempaan.

Mutta kuten jokainen meistä tietää, päivitysilmoitus puhelimen näytöllä herättää usein ärsytystä. "Ei nyt, minulla on kiire." Henkisellä tasolla tämä vastarinta on kuitenkin syvempää.

Vastarinta on egon turvavyö

Miksi uusi tietoisuus kohtaa niin kovaa vastustusta? Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset haluaisi rauhaa tai rakkautta. Kyse on siitä, mitä tuo "asennus" vaatii toimiakseen.

Uusi tietoisuus vaatii tilaa, ja tuo tila on raivattava jostain. Se tarkoittaa:

 * Vanhan egon murentamista: Identiteettimme on usein rakentunut vastakkainasettelun ja erillisyyden varaan.

 * Kontrollin luovuttamista: Luottamus tuntemattomaan on pelottavampaa kuin tuttu kärsimys.

 * Vastuun ottamista: On helpompaa syyttää ulkoisia rakenteita kuin kohdata oma sisäinen voimansa.

Kun tuttu maailmankuva horjuu, psyyke tulkitsee sen uhkana olemassaololle. Vastarinta on tällöin kuin automaattinen suojareaktio – se on mielen tapa yrittää pitää meidät turvassa vanhassa, vaikkakin ahtaassa, häkissä.

Pelon takana on vapaus

On tärkeää ymmärtää, että vastarinta – olipa se meissä itsessämme tai ympäröivässä yhteiskunnassa – ei kumpua pahansuopuudesta. Se kumpuaa pelosta. Kun katsomme vastarinnan muuria tästä näkökulmasta, voimme kohdata sen tuomitsemisen sijaan myötätunnolla.

Päivitystä ei voi pakottaa, mutta sen voi sallia. Kun uskallamme katsoa pelon läpi, huomaamme, ettei vanhan maailman murentuminen ole loppu, vaan välttämätön esinäytös jollekin suuremmalle.

Muista! Pimeintä on aina juuri ennen aamunkoittoa.