Dopamiinihuumassa
Kun uusi upea idea tyssää alkumetreillä, kuulostaako tutulta? Kello on seitsemän aamulla, ja olen saanut elämäni idean. Menen nollasta sataan sekunneissa: syke nousee, visio kirkastuu ja alan jo mielessäni rakentaa lopputulosta. Unohdan kaiken muun, ja ne vanhat, keskeneräiset projektit tuntuvat yhtäkkiä todella kaukaisilta ja raskailta. Mutta sitten tulee kello kymmenen. Innostus tyssää alkumetreille. Se on pieni tekninen vastoinkäyminen, yksi kriittinen ajatus ja huomio siitä, ettei homma menekään ihan putkeen. Se riittää: koko idea tuntuu välittömästi huonolta. Muutama tunti sitten alkanut "upea idea" onkin enää kasa turhia muistiinpanoja, ja energiatasoni romahtavat samalla vauhdilla kuin ne nousivatkin. Tämä on kognitiivinen vuoristorata, jossa dopamiinihuuma vaihtuu "kaikki tai ei mitään" -ajatteluun. Jos idea ei olekaan täydellinen heti kättelyssä, tuomitsen sen arvottomaksi välttääkseni pettymyksen. Samalla ne vanhat, oikeasti hyvät ideat ovat jääneet unhola...