Pimeän vuodeajan lahja
Miksi samat pelot palaavat joka syksy ? Kun syksy saapuu ja pimeys tiivistyy, luonto alkaa vetäytyä. Lehdet putoavat, elämä hidastuu ja maisema riisutaan ylimääräisestä. Sama hienovarainen liike tapahtuu meissä: kun ulkoinen valo, virikkeet ja kesän vilinä vähenevät, katse kääntyy vääjäämättä sisäänpäin. Monelle tämä pysähtyminen tuo mukanaan tutun, hieman puristavan tunteen. Pimeyden myötä pintaan saattaa nousta samoja vanhoja pelkoja, huolia ja teemoja, joiden luuli jo jääneen taakse. Miksi kohtaamme samat sisäiset möröt yhä uudelleen ja uudelleen? Pimeys ei luo pelkoa – se tarjoaa peilin On helppo ajatella, että syksy ja hämärä aiheuttavat ahdistusta. Todellisuudessa pimeys toimii vain näyttämönä ja myötätuntoisena peilinä. Kesällä on helppo juosta karkuun; valo ja toiminta täyttävät mielen niin, että alitajuiset teemat pysyvät vaivattomasti pinnan alla. Kun ulkoinen häly vaimenee, hiljaisuus raivaa tilan sille, mikä on odottanut vuoroaan. Pelko tai kipu ei poistu pelkästään...