Pimeän vuodeajan lahja

Miksi samat pelot palaavat joka syksy?

​Kun syksy saapuu ja pimeys tiivistyy, luonto alkaa vetäytyä. Lehdet putoavat, elämä hidastuu ja maisema riisutaan ylimääräisestä. Sama hienovarainen liike tapahtuu meissä: kun ulkoinen valo, virikkeet ja kesän vilinä vähenevät, katse kääntyy vääjäämättä sisäänpäin.

​Monelle tämä pysähtyminen tuo mukanaan tutun, hieman puristavan tunteen. Pimeyden myötä pintaan saattaa nousta samoja vanhoja pelkoja, huolia ja teemoja, joiden luuli jo jääneen taakse.

​Miksi kohtaamme samat sisäiset möröt yhä uudelleen ja uudelleen?

​Pimeys ei luo pelkoa – se tarjoaa peilin

​On helppo ajatella, että syksy ja hämärä aiheuttavat ahdistusta. Todellisuudessa pimeys toimii vain näyttämönä ja myötätuntoisena peilinä. Kesällä on helppo juosta karkuun; valo ja toiminta täyttävät mielen niin, että alitajuiset teemat pysyvät vaivattomasti pinnan alla.

​Kun ulkoinen häly vaimenee, hiljaisuus raivaa tilan sille, mikä on odottanut vuoroaan. Pelko tai kipu ei poistu pelkästään sillä, että se unohdetaan tai työnnetään syrjään. Jos jotain teemaa ei ole todella kohdattu, tunnettu ja tervehdytetty, se jää kehoon ja mieleen odottamaan sopivaa hetkeä tulla nähdyksi.

​Toisto on kutsu rauhan tekemiseen

​Samoihin teemoihin törmääminen ei ole merkki epäonnistumisesta tai siitä, ettet olisi "edistynyt". Päinvastoin: se on alitajuntasi tapa kertoa, että olet valmis tekemään rauhan kyseisen asian kanssa.

​Sama pelko nousee pintaan niin kauan, kunnes reaktiosi siihen muuttuu.

• ​Vastustus ylläpitää pelkoa: Kun yrität taistella tunnetta vastaan tai paeta sitä, se voimistuu.

• ​Hyväksyntä pehmittää sen: Kun opit kohtaamaan pelon turvasta ja läsnäolosta käsin – ilman tarvetta korjata tai suorittaa sitä pois – sen ote alkaa löystyä.

​Joka kerta, kun kohtaat tutun teeman uudella tavalla, kehitys ei ole ympyrää vaan spiraalia. Et kohtaa pelkoa enää samasta paikasta kuin viime vuonna. Jokainen "rauhan tekeminen" vie sinua syvemmälle itsetuntemukseen. Teema saattaa palata, mutta se palaa hienovaraisempana ja pehmeämpänä, ei enää samana repivänä hyökytyksenä.

​Kuinka kohdata syksyn nostamat teemat?

​Jos huomaat vanhojen pelkojen koputtelevan ovelle, kokeile suhtautua niihin uteliaisuudella tuomion sijaan:

• ​Luo turvaa kehoon: Hengitä syvään, kääriydy peittoon ja muistuta itseäsi, että tämä hetki on turvallinen. Pelko on usein vain kehon vanha muisto.

• ​Anna tunteelle lupa olla: Kysy itseltäsi: Mitä tämä pelko yrittää minulle kertoa? Miltä se tuntuu kehossa juuri nyt?

• ​Kirjoita se ulos: Asioiden laittaminen paperille riisuu peloilta niiden suhteettomat mittasuhteet.

​Syksyn sisäänpäin kääntävä voima ei ole rangaistus, vaan tilaisuus eheytyä. Kun opimme tekemään rauhan pimeydessä nousevien teemojen kanssa, huomaamme, ettei pimeää tarvitse pelätä – se on vain tila, jossa voimme vihdoin levätä omassa itsessämme.