Marjuts Life

Tälle päivälle oli treenisuunnitelmassa merkitty reipas kävely. Olisin mieluusti lähtenyt ulos, mutta siellähän oli nyt sen verran kova pakkanen, että katsoin viisaammaksi siirtyä juoksumatolle.  Talvi on upeaa aikaa ulkoiluun, mutta sydänsairauden kanssa elävälle paukkupakkaset tuovat mukanaan muutakin kuin kauniita maisemia. Ne tuovat todellisen fyysisen haasteen, kun puhutaan esimerkiksi reippaammasta kävelystä.  Kylmyys rasittaa sydäntä Sydän joutuu pakkasella kaksoispaineen alle. Ensinnäkin fyysinen rasitus, kuten reipas kävely, nostaa sykettä. Toiseksi kylmä ilma saa verisuonet supistumaan. Tämä yhdistelmä aiheuttaa useita riskitekijöitä:  * Verenpaine nousee: Verisuonten supistuminen lisää vastusta, jolloin sydän joutuu pumppaamaan verta kovemmalla teholla.  * Hapenpuutteen riski: Jos sepelvaltimoissa on ahtaumia, sydänlihas ei välttämättä saa tarvitsemaansa lisähappea yhtä helposti kuin lämpimässä. Tämä voi laukaista rintakipua tai hengenahdistusta.  * L...

Tasan 100 päivää kesäkuuhun. Arvatkaa kuka aloitti treenit NYT? 🏃‍♂️💨 Motivaatio vaan pomppaa lisääntyneen auringonvalon myötä ja treenitkin on suunniteltu (mikään ei tietenkään ole kiveen hakattu 🤭) Talvellakin tulee toki liikuttua, mutta kesää kohde kun mennään niin liikkuminen, ehkä monipuolistuu ja lämmittävästä auringosta saa voimaa sekä motivaatiota enemmän.  Tässä mun treenisuunnitelma. Sydänystävällinen viikko-ohjelma Maanantai: 30–45 min reipasta kävelyä   * Peruskunnon rakentaminen.  Tiistai: 30 min lihaskuntotreeni (koti tai sali)  * Aineenvaihdunta ja vahvat lihakset.  Keskiviikko : Lepopäivä tai kevyttä venyttelyä  * Sydänkin tarvitsee palautumista.  Torstai: 20–30 min Intervallitreeni (esim. HIIT) * Sydämen tehon ja iskutilavuuden kasvatus. Perjantai: 30–45 min hiihto, uinti tai pyöräily  * Tasainen rasitus ja verenkierron ylläpito. Lauantai: Pidempi ulkoilu (esim. 60 min metsäkävely)  * Stressin lasku ja matalatehoinen ...

Värähtelytason nostaminen on käsite, joka yhdistää henkistä hyvinvointia, psykologiaa ja kokonaisvaltaista terveyttä. Ajatuksena on, että kaikki universumissa on energiaa, joka värähtelee tietyllä taajuudella – myös meidän ajatuksemme, tunteemme ja kehomme. Kun puhutaan "korkeasta värähtelystä", viitataan yleensä tilaan, jossa ihminen kokee iloa, rauhaa, selkeyttä ja elinvoimaa. "Matala värähtely" taas liittyy usein stressiin, pelkoon ja negatiivisiin ajatusmalleihin. Tässä on tiivistetty opas siihen, miten voit käytännössä vaikuttaa omaan energiatasosi: 1. Mielen ja tunteiden hallinta Mieli on tehokkain taajuuden säädin. Se, mihin keskityt, kasvaa.  * Kiitollisuus: Tämä on nopein tapa nostaa värähtelyä. Se siirtää huomion puutteesta siihen, mitä sinulla jo on.  * Tietoisuustaito (Mindfulness): Läsnäolo tässä hetkessä pysäyttää murehtimisen (matala värähtely) ja rauhoittaa hermoston.  * Affirmaatiot: Positiiviset vahvistukset uudelleenkoodaavat alitajuntaa ja nostav...

Kun maailma päivittyy niin miksi mieli vastustaa? Elämme aikaa, jota monet kutsuvat kollektiiviseksi värähtelytason nousuksi tai henkiseksi heräämiseksi. Se on kuin koko ihmiskunnalle tarjottu ohjelmistopäivitys – kutsu siirtyä pelon ja kontrollin käyttöjärjestelmästä johonkin laajempaan, myötätuntoisempaan ja avoimempaan. Mutta kuten jokainen meistä tietää, päivitysilmoitus puhelimen näytöllä herättää usein ärsytystä. "Ei nyt, minulla on kiire." Henkisellä tasolla tämä vastarinta on kuitenkin syvempää. Vastarinta on egon turvavyö Miksi uusi tietoisuus kohtaa niin kovaa vastustusta? Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset haluaisi rauhaa tai rakkautta. Kyse on siitä, mitä tuo "asennus" vaatii toimiakseen. Uusi tietoisuus vaatii tilaa, ja tuo tila on raivattava jostain. Se tarkoittaa:  * Vanhan egon murentamista: Identiteettimme on usein rakentunut vastakkainasettelun ja erillisyyden varaan.  * Kontrollin luovuttamista: Luottamus tuntemattomaan on pelottavampaa kuin tu...

Miksi suoruus on suurin palvelus, jonka voimme toisillemme tehdä? Meidät on usein opetettu olemaan "kilttejä". Meille on kerrottu, että kiltteys on myötäilyä, hiljaisuutta ja särmien hiomista, jotta kenellekään ei tulisi paha mieli tai vältyttäisiin raskailta konflikteilta. Mutta entä jos aito kiltteys onkin jotain aivan muuta? Entä jos se on uskallusta sanoa asiat juuri niin kuin ne ovat? Opettajuus on peilinä toimimista ja jokainen meistä on vuorollaan opettaja. Emme tarvitse luokkahuonetta ollaksemme sitä. Olemme opettajia jokaisessa kohtaamisessa, jossa heijastamme maailmaa toisillemme. Kun näemme ystävän kulkevan kohti harhaa tai kollegan toistavan virhettä, vaikeneminen ei ole ystävällisyyttä – se on välinpitämättömyyttä.  Opettajan tehtävä on sytyttää valo sinne, missä on pimeää. Joskus se valo häikäisee ja tuntuu epämiellyttävältä, mutta vain sen avulla voimme nähdä tien eteenpäin. Suorat sanat, pehmeä sydän Suoraan puhuminen sekoitetaan usein töykeyteen. Niiden välil...

Miksi kieltäydyn mahtumasta laatikkoon? Meidät kastetaan, rekisteröidään ja luokitellaan heti syntymästä lähtien. Sukupuoli, kansallisuus, luonne: ”Hän on se rauhallinen lapsi.” jne... Myöhemmin tulevat harrastukset, elämäntavat ja sosiaaliset piirit. Huomaamattamme rakennamme ympärillemme seinät, joita kutsumme identiteetiksi, mutta jotka usein muistuttavat enemmänkin ahdasta laatikkoa. Mutta mitä tapahtuu sille osalle meistä, joka ei mahdu annettuihin raameihin? Turvallisuuden illuusio Lokerointi on tapa hallita maailmaa. On pelottavaa kohdata toinen ihminen täydellisenä mysteerinä, joten lyömme häneen leiman: taiteilijasielu, urheiluhullu, ujo, radikaali. Kun olemme antaneet toiselle roolin, meidän ei tarvitse enää todella katsoa häntä. Luulemme tietävämme, mitä hän ajattelee ja miten hän toimii. Tämä luo valheellista turvallisuuden tunnetta. Se tekee maailmasta ennustettavan, mutta samalla se tekee siitä tuskallisen tylsän ja kapean. Roolin vankina Suppea lokerointi on hiljaista vä...