Marjuts Life

Olen niin innoissani tästä Huvituksen sisustamisesta. On kiva heittäytyä tälläiseen luovaan tekemiseen jälleen.  Nyt Huvitus sai kattoon vanhat, pestyt laskosverhot ja pallovalot ✨️  Lavojen päälle tehty sänky kaipaisi tänne päätyyn vielä jotain ylleen, kun lavat ovat pitkällään.  Ajatuksena on tuoda sen päälle viherkasveja kesän viettoon, joten eiköhän asia korjaannu viimeistään silloin. Annan joidenkin asioiden muhia mielessä aikani niin ne voi suttaantuu niin paljon paremmin kuin keksimällä keksiä joku ratkaisu jos kiirehtimiselle ei ole tarvetta.  -Marjut-

Välillä mennään kevyempiin aiheisiin ja ajattelin postata meidän ihanasta projektista nimittäin puutarhamökki Huvituksesta. Tämä projekti on kestänyt vuosikausia ja sitä on tehty aina silloin, kun muilta kiireiltä on ehditty. Nyt, kun on päästy kunnolla sisustamisvaiheeseen niin se jos mikä miellyttää minua. Sisustaessa Huvitusta saa tänne kerätä sellaisia vanhoja tavaroita joita ei enää halua pitää kodin puolella, mutta muuten miellyttää silmää vielä. Se on tosi hienoakin, että voi juuri käyttää esineitä kierrättäen eikä uutta tarvitse ostaa paljoa. Esimerkiksi terassin puolen pöytä ja tuolit ovat isoäitini vanhat mikä tuo mennyttä havinaa tähän päivään. Taustalla oleva pöytäryhmä on isoäitini peruja ja riipputuoli on Tokmannilta. Täällä sekoittuu vanha ja uusi. Puutarhamökistä on tullut meille tärkeä levähdyspaikka arjen keskellä. Tänne voi tulla istuskelemaan ja tuijottelemaan luontoa, puutarhaa, ohi menevää jokea tai ihan kamiinan tulta. On tärkeä pysähtyä välillä arkisen aherrukse

Tyytyminen sana on pyörinyt mielessäni pitkään. Nyt satuin sitten törmäämään Podimo podcastiin Queen Talk. Alexandra ja Sara puhuvat siellä Leveling Upista. Joka ihan oikeasti herätti ajattelemaan nuoruuden mm. "deittikulttuuriani" ja muita ihmissuhteitani. Se, kun on ollut elämänsä kiltti tyttö niin ei ole osannut nähdä omaa arvoa vaan miellyttänyt muita tyytymällä tosi low vibe tyyppeihin. Osaltaan tämä tieto oli myös positiivinenkin, koska nyt pystyy tekemään määrätietoisemmin sitä Leveling Upia ja ei tyydy enää matalaenergisiin asioihin niin helposti. On myös kokemuspohjaa sille mihin ei ainakaan kannata enää ryhtyä. Tätä voi kehittää koko elämän alueella kuten mm. työssä, ihmissuhteissa ja vaikkapa ravitsemuksessa ja vaatetuksessa. Miksi tyytyä esimerkiksi huonoon ruokaan, kun tarjolla on parempaa joka saa sut voimaan paremmin. Miksi tyytyä ystävyyssuhteeseen mikä vie joka kerta sulta vain voimia. Tai miksi olla työssä joka vie sulta enemmä kuin antaa tai sä et saa siitä

 Oikein ihanaa joulua ja Onnea tulevalle vuodelle 2024! Terveisin Marjut

Meidät "koulutetaan" tässä yhteiskunnassa tekemään rahaa ja palveluita jotka maksaa. Käymme vuositolkulla kouluja, että voimme työskennellä yrityksille, kaupungeille, kunnille jne... Työskentelemme ehkä joidenkin toisten päämäärien, visioiden sekä tuloksen eli rahan eteen.  Uskon, että näissä ammateissa on toki niitäkin ihmisiä mitkä kokee sen kyseisen ammatin elämäntehtäväkseen ja on ns. kutsumusammatissaan tätä en mene sanomaan. Paljon kuitenkin kuulee sanottavan sitä, että "taas on huomenna noustava varmain töihin", "pakko taas mennä, että saa rahaa" jne. Ajansaatosta tästä on tehty normi, että työskennellään jonkun toisen palkkalistoilla, jonkun toisen haaveiden eteen. Aivothan jää tällöin asemiin odottaen vain taas uutta käskyä jonka voi ottaa vastaan ja toteuttaa joltain toiselta kyseenalaistamatta sitä ainakaan ääneen. Voi toki kyseenalaistaa ääneenkin mutta se on eri asia meneekö sanoma perille. Usein siinä vaiheessa irtisanotaan itsensä, kun se om

Mietin tässä jälleen syntyjä syviä. Mihin hukutat surusi surun hetkellä? Aika deeppiä vaikka mitään surun aihetta ei tällä hetkellä olekkaan. Jostain syystä päädyin kuitenkin tällaista miettimään näin täyden kuun tunnelmissa. Henkilökohtaisesti tulin siihen tulokseen,  että nuorena se oli alkoholi, sittemmin opiskelu ja työ. Sitä on helppo ottaa surun tilalle jotain muuta "kepeämpää" tekemistä joka vie surulta tilaa. Järkevintä toki olisi varmasti käydä tunteet läpi juuri sillä hetkellä, kun surua on. Niihin samoihin tunnelmiin ei kuitenkaan koskaan pääse vaikka suruja matkan varrella tulisi lisääkin. Uskon kuitenkin,  että suru on erilaista jokaisella kerralla. Onko oikein sitten helpottaa suruaan esimerkiksi työllä? Tähän on varmaan monia vastauksia ja mielipiteitä.  Varmasti se työnteko voi helpottaa, mutta olisiko surulle annettava sen ansaitsema tila, että ehtii käymään kaikki ne tunteet läpi mitä se tuo tullessaan. Siinä voi jäädä pian kokematta joitain tärkeitä tunte