Auktoriteettiuskovainen

 Mun pahin kompastuskivi tässä elämässä on ollut auktoriteettiuskovaisuus. Avaan hieman asiaa mitä itse ymmärrän tällä. Henkilö (tässä tapauksessa minä itse) uskoo kaiken tai ainakin suurimman osan mitä käskyjä ylempää tulee tai muut ihmiset sanoo. Tämä niin kuin lyhykäisyydessään.

Olen aina ollut kiltti tyttö, joka on totellut suurimmaksi osaksi vanhempiaan, opettajaa, pomoa sekä myös muita ihmisiä. Jollain tasolla olen ehkä ymmärtänyt, että näiden asioiden ei ehkä kuulu mennä näin, mutta juurikin kilttinä tyttönä en ole kyseenalaistanut sitä. Olen ottanut kaikki käskyt ja puheet todesta vaikka joskus olisikin ihmetellyt puhujaa.

Jossain vaiheessa aloin voimaan niin pahoin, kun sisäinen mittani oli tullut täyteen kaikkia sitä ulkopuolista ohjailua. Silloin alkoi oma voimani kasvaa ja aloin kyseenalaistaa "yhteiskunnan normia". Silmien eteen avautuu uusi sielunmaisema, joka ei ollut muiden normi vaan minun normi. Tajusin, että minä voin elää oman näköistä elämää.

Tässä vaiheessa suurin taistelu käytiin sisälläni "yhteiskunnan normia" vastaan minun oma normaalini. Minun oma normaalini, minun intuitioni on minua varten viitoittamassa minun omaa elämäni polkua. Pikkuhiljaa minun oma voimaa alkoi vahvistumaan ja aloin voida paremmin. Voimaannuin. Kuuntelin toisia, mutta osa sanoista kimposi pois. Ne eivät enää myöskään triggeröinyt minua niin kuin aiemmin.

Aloin löytää oman polkuni lähtöpisteelle, josta oma polkuni voi alkaa. Toivoisin niin monen ihmisen voivan kuunnella enemmän omaa ääntään, kuin sitä mitä muut sanoo. Meidät on opetettu tässä yhteiskunnassa niin auktoriteettiuskovaiseksi pienestä pitäen. Ehkä se juontaa kaukaa historiasta jolloin olemme valtiona jo joutunut ottaa muilta mailta vastaan käskyjä ja tämä on siirtynyt uuteen itsenäiseen Suomen valtioon. Juontaako EU:hinkin meno sitä, että Suomi ei kyennytkään olemaan itsenäinen valtio vaan halusi kuunnella muita.

Toivon todella, että tämä valtio ja sen kansalaiset voivat tehdä itsenäisiä päätöksiä ilman muita.