Mihin hukutat surusi?

Mietin tässä jälleen syntyjä syviä. Mihin hukutat surusi surun hetkellä? Aika deeppiä vaikka mitään surun aihetta ei tällä hetkellä olekkaan. Jostain syystä päädyin kuitenkin tällaista miettimään näin täyden kuun tunnelmissa.

Henkilökohtaisesti tulin siihen tulokseen,  että nuorena se oli alkoholi, sittemmin opiskelu ja työ. Sitä on helppo ottaa surun tilalle jotain muuta "kepeämpää" tekemistä joka vie surulta tilaa.

Järkevintä toki olisi varmasti käydä tunteet läpi juuri sillä hetkellä, kun surua on. Niihin samoihin tunnelmiin ei kuitenkaan koskaan pääse vaikka suruja matkan varrella tulisi lisääkin. Uskon kuitenkin,  että suru on erilaista jokaisella kerralla.

Onko oikein sitten helpottaa suruaan esimerkiksi työllä? Tähän on varmaan monia vastauksia ja mielipiteitä.  Varmasti se työnteko voi helpottaa, mutta olisiko surulle annettava sen ansaitsema tila, että ehtii käymään kaikki ne tunteet läpi mitä se tuo tullessaan. Siinä voi jäädä pian kokematta joitain tärkeitä tunteita, jotka olisi hyvä käydä läpi.

Koen, että jo kerran käyty surun tunne helpottaa tulevia surun kokemuksia. Seuraavalla kerralla se ei tunnu yhtä pahalta, kun se on mielelle jo tuttu paikka.

No mutta tällaisia ajatuksia tällä kertaa ❤️