Henkinen herääminen, osa 2

Päätin, että jatkan nyt näistä henkisen kasvun asioista lisää. Itse pystyn toki vain puhumaan omasta kokemuksista ja ajatuksista käsin. Jokaisen oma polku on aina ainutlaatuinen ja omannäköinen. Itse olen myös vieläkin tällä polulla eikä tästä ikinä ns. valmistu, koska aina tulee uusia oivalluksia jo eletystä elämästä ja siitä hetkestä sekä tulevasta.

Kuinka kaikki siis alkoi mulla?

Kaikki tämä herääminen, joka yleensä alkaa pikkuhiljaa tuli selkeämmin näkyvämmäksi elämässäni silloin, kun aloin kyseenalaistaa mm. rooliani "kilttinä tyttönä". Olin ollut naiivi kiltti tyttö, joka ei kyseenalaistanut toisten ihmisten tai yhteiskunnan sanomisia.

Tuli vaihe jolloin aloin kuitenkin väsyä niin voimakkaasti, että lamaannuin niin henkisesti kuin fyysisestikin. En pystynyt kuin nukkua ja itkeä sairaslomalla. 

Tilasin ajan Kriisikeskus Mobileen, josta muun avun lisäksi sain myös kirjavinkin Anna-Liisa Valtavaaran kirjaan Kiltteydestä kipeät, joka avasi silmiäni.

Tajusin kirjaa lukiessani, että olin tukahduttanut tunteitani ihan liian pitkään. Tämän vuoksi en oikeastaan enää tunnistanut omia tunteita ja tarpeitani selkeästi, koska olin niin urautunut toimimaan oman mieleni asettamien kaavojen mukaan siitä mitä muut minulta odottaa. Pyrin tunnistamaan ja ennakoimaan muiden tarpeita ja tunteita enemmän kuin omiani.

Aloin etsiä lisää kirjallisuutta henkisestä hyvinvoinnista, kävin henkisyysmessuilla, enkeli-illassa jne. Nämä kaikki toi polulleni uusia näkökulmia ja oli tarpeellisia siinä hetkessä mutta tavallaan käänteentekevintä oli tajuta, että oma muutos tapahtuu sisältäpäin. 

Sitä voi kulkea kuinka paljon tahansa eri tapahtumissa, hankkia tietoa aiheesta, mutta jossain vaiheessa on pysähdyttävä, kyseenalaistettava omia tapoja ja tottumuksia, käydä pelkoja läpi ja jättää taakse asiat jotka ei sillä hetkellä palvele sinun parastasi.

Näin tämä tapahtui siis minulle, mutta niinkuin sanoin kaikilla on oma polku ja omat parhaaksi katsotut tavat toimia.